Polyfield

Analysoinut Appwesome

Hei kaikki mobiilipelaajat! Tänään haluan jakaa kanssanne kokemukseni pelistä Polyfield. Jos olet koskaan haaveillut astuvasi värikkääseen ja dynaamiseen taistelukenttään, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä peliä! Tämä retrohenkinen ensimmäisen persoonan ampuja tarjoaa hauskaa ja jännitystä aivan uudella tavalla.

Ensimmäinen hyppy taisteluun

Minulle Polyfieldin vetovoima alkaa siitä, että se vie huomion nopeasti itse tekemiseen: liikut kentällä, etsit sopivaa reittiä ja päätät, milloin on turvallista edetä. Pelin taistelut sijoittuvat toiseen maailmansotaan, ja sen suuri 32 vastaan 32 -moninpeliasetelma antaa ottelulle erilaisen mittakaavan kuin pienissä kaksintaisteluissa. Kun kentällä on paljon pelaajia, yksittäinen kohtaaminen ei aina ratkaise kaikkea; sijainti ja se, mihin suuntaan oma joukkue liikkuu, merkitsevät myös.

Ensimmäisellä kerralla en lähtisi jahtaamaan jokaista vastustajaa. Kannattaa ensin seurata, mistä joukkueesi lähestyy ja missä tulitaistelu jo käy. Näin opit kentän rytmiä ilman, että jokainen liike muuttuu sokkona etenemiseksi. Jos pelaat kosketusnäytöllä, rauhallinen reitin valinta auttaa myös silloin, kun tähtääminen ja liikkuminen tuntuvat aluksi yhtä aikaa hankalilta. Tärkeä käytännön kysymys onkin, sopiiko peli lyhyisiin hetkiin: yksittäiseen taisteluun voi hypätä nopeasti, mutta moninpelin kulku riippuu muista pelaajista, joten ottelun kokemusta ei voi täysin hallita itse.

Mitä Polyfield tarjoaa?

Polyfield on ainutlaatuinen sekoitus retrotyylistä grafiikkaa ja modernia pelimekaniikkaa. Pelin ulkoasu on minimalistinen, mutta samalla viehättävä. Polyfieldin viehätys piilee sen yksinkertaisuudessa ja helppokäyttöisyydessä, joka houkuttelee sekä uusia että kokeneita pelaajia. Grafiikka saattaa muistuttaa vanhempia pelejä, mutta älä anna sen hämätä - pelimekaniikka on täysin nykyaikaista ja sujuvaa.

Toiminnan rytmi ja palaute

Toimintapelissä hyvä perussilmukka syntyy siitä, että teen päätöksen, näen sen seurauksen ja voin heti muuttaa taktiikkaa. Polyfieldissa iso taistelu tarjoaa tähän luontevan syyn: jos sama reitti johtaa toistuvasti vaikeuksiin, vaihdan lähestymistä, tarkkailen sivustaa tai pysyn hetken joukkueen lähellä. En arvioi onnistumista vain yksittäisten osumien kautta. Myös se, että pääsen auttamaan joukkuetta tai opin välttämään vaarallisen alueen, voi tehdä seuraavasta yrityksestä paremman.

Tässä on samalla pelin keskeinen kitka. Runsas toiminta voi tuntua aluksi sekavalta, jos en vielä hahmota, missä oma joukkue liikkuu ja miten kentän eri kohdat liittyvät toisiinsa. Siksi ensimmäiset ottelut kannattaa ottaa harjoitteluna eikä testinä siitä, oletko heti hyvä. Pysähdyn välillä hetkeksi tarkistamaan ympäristöä sen sijaan, että juoksisin suoraan kohti lähintä tulitaistelua. Tällainen pieni tauko auttaa tekemään tilanteesta luettavamman ja säästää turhautumiselta, jos ohjaaminen on vielä uutta.

Pelin ominaisuudet

Pelin sydän on sen moninpelitila, jossa voit hypätä suoraan taisteluun ystäviesi tai muiden pelaajien kanssa ympäri maailmaa. Kartat ovat monipuolisia ja tarjoavat erilaisia strategisia mahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa, että jokainen pelikerta on hieman erilainen, ja sinun on mukautettava taktiikkasi sen mukaan.

Erilaiset aseet ja varusteet lisäävät pelin syvyyttä. Voit valita laajasta valikoimasta aseita, jotka sopivat eri pelityyleihin, olitpa sitten tarkka ampumisen mestari tai lähitaistelun ystävä. Lisäksi, pelissä on myös mahdollisuus muokata omaa hahmoasi, mikä lisää henkilökohtaisuutta pelikokemukseen.

Oman pelitavan löytäminen

Yksi hyödyllinen tapa lähestyä Polyfieldia on valita ensin yksi selkeä tavoite ottelua kohti. Voin esimerkiksi keskittyä seuraamaan joukkuetta, kokeilla yhtä reittiä rauhallisemmin tai harjoitella tähtäämistä tilanteissa, joissa minulla on aikaa asettua. Kun en yritä opetella kaikkea samalla kertaa, huomaan helpommin, mikä omassa pelissäni toimii. Tämä on erityisen hyödyllistä aloittelijalle, sillä suuri pelaajamäärä voi tehdä yksittäisestä virheestä näkyvän, mutta se tarjoaa myös uusia tilanteita kokeiltavaksi.

Aseiden ja varusteiden valinnassa kannattaa ajatella omaa mukavuutta eikä sitä, mikä kuulostaa paperilla tehokkaimmalta. Jos pidän etäisyyden ottamisesta, voin pelata sen mukaan; jos taas haluan edetä lähemmäs, minun on hyväksyttävä, että joudun useammin keskelle tapahtumia. En yritä vaihtaa lähestymistapaa jokaisen epäonnistumisen jälkeen. Muutan yhtä asiaa kerrallaan, jotta opin, johtuiko hankaluus reitistä, ajoituksesta vai siitä, etten vielä hallitse valitsemaani tapaa pelata.

Hahmon muokkaaminen tuo mukaan oman pienen henkilökohtaisen kerroksensa, mutta se ei ole sama asia kuin taistelutaidon kehittäminen. Jos etsit ennen kaikkea kilpailullista etenemistä tai pitkää keräilyjärjestelmää, älä oleta ulkoasun muokkaamisen vastaavan niitä. Minusta se toimii paremmin tapana tehdä omasta hahmosta tunnistettavamman tuntuinen kuin syynä jatkaa pelaamista yksinään.

Kenelle suuri moninpeli sopii?

Pidän tätä hyvänä vaihtoehtona pelaajalle, joka haluaa sotateemaista toimintaa ilman, että jokainen kohtaaminen rakentuu vain yhden vastustajan voittamisen ympärille. Suuri joukkueottelu sopii erityisesti silloin, kun minua kiinnostaa seurata taistelun kokonaisuutta: mistä oma ryhmä etenee, missä kannattaa pysyä ja milloin on viisaampaa vaihtaa reittiä. Jos taas haen rauhallista yksinpeliä, tarkasti käsikirjoitettua tarinaa tai mahdollisuutta pysäyttää peli koska tahansa, tämä moninpelipainotus ei ole yhtä luonteva valinta.

Arjessa kuvittelen pelaavani yhden ottelun silloin, kun minulla on hetki odotusaikaa ja haluan keskittyä johonkin aktiiviseen. Jos aikaa on vain hyvin vähän tai tiedän joutuvani keskeyttämään pian, en aloittaisi ottelua, jonka haluan pelata ajatuksella loppuun. Moninpelissä muiden pelaajien toiminta ja tilanteen vaihtelu tekevät kokemuksesta vähemmän ennustettavan kuin yksin pelattavassa pikatoiminnassa. Tämä on hyödyllinen ero huomata jo ennen lataamista: peli sopii paremmin hetkeen, jolloin voin antaa ottelulle huomioni, kuin taustalla pelattavaksi ajanvietteeksi.

Kosketusohjaus, laite ja odotukset

Ohjainten oppiminen voi olla nopeaa, mutta se ei tarkoita, että kaikki tuntuu heti tarkalta. Ensimmäisen persoonan ammunnassa liikkumisen ja tähtäämisen yhteensovittaminen vaatii totuttelua, ja kosketusnäyttö tuntuu erilaiselta kuin fyysinen ohjain. Siksi annan itselleni muutaman ottelun aikaa löytää mukava tapa pitää laitetta ja tehdä pieniä korjauksia tähtäykseen. Jos odotan heti samaa tarkkuutta kuin hiirellä tai konsoliohjaimella, vertailu on epäreilu ja turhauttaa helposti.

Myös pelin mittakaava vaikuttaa siihen, mitä pidän onnistumisena. 32 vastaan 32 -ottelussa en voi hallita kaikkea, eikä jokainen tappio kerro, että oma päätös oli huono. Toisaalta suuri joukko voi peittää alleen sen, mitä itse teen, jos en tietoisesti seuraa omaa reittiä ja valintojani. Minulle paras tapa arvioida ottelun jälkeen on miettiä yhtä asiaa: pääsinkö tällä kertaa paremmin mukaan taisteluun tai ymmärsinkö jonkin kentän kohdan aiempaa selvemmin?

Vaihtoehdot ja tärkeät rajat

Jos vertaan Polyfieldia tavallisiin mobiilitoimintapeleihin, sen erottuva painotus on laaja toisen maailmansodan joukkotaistelu eikä pelkkä lyhyt, rajattu kaksintaistelu. Pienemmissä ammuskeluissa on usein helpompi seurata jokaista vastustajaa ja nähdä suoraan, miten oma suoritus vaikutti lopputulokseen. Täällä huomio jakautuu laajemmalle. Se voi tuntua vapauttavalta, jos pidän yhteisestä rintamasta ja vaihtelevista tilanteista, mutta vähemmän palkitsevalta, jos haluan jokaisen kohtaamisen olevan selkeä taitotesti.

Vertailu yksinpelattavaan sotatoimintaan tuo esiin toisen vaihtokaupan: moninpeli tarjoaa muiden pelaajien vuoksi muuttuvia tilanteita, mutta samalla kokemus riippuu ottelun kulusta ja siitä, milloin pystyn pelaamaan keskeytyksettä. Jos haluan rauhallisesti opetella reitin tai nauttia tarinasta omaan tahtiin, valitsisin mieluummin yksinpelin. Jos taas kaipaan vastustajia, jotka eivät toista täysin samaa kaavaa, Polyfieldin moninpelin luonne on sen vahvuus.

Kyseessä on ilmainen toimintapeli, jonka kehittäjä on Mohammad Alizadeh. Sen keskiarvo on 4,4, ja se on saanut paljon pelaajien arvioita sekä yli kymmenen miljoonaa asennusta. Nämä luvut kertovat laajasta kiinnostuksesta, mutta eivät yksin lupaa, että juuri minun tapani pelata sopii siihen. PEGI 12 -ikäraja on hyvä tarkistaa perheen kanssa ennen lataamista, etenkin jos peliä harkitaan nuoremmalle pelaajalle. Nykyinen versio on 0.7.3, ja Android-laitteessa vähimmäisvaatimuksena on versio 7.0.

Käytännön aloitus ja sopiva odotus

Kun aloitan uuden ottelun, yritän välttää kolmea asiaa: en juokse sokkona yksin kohti äänekkäintä taistelua, en vaihda jatkuvasti pelityyliä yhden huonon kohtaamisen jälkeen, enkä odota hahmon muokkauksen ratkaisevan itse toimintaa. Sen sijaan valitsen yhden turvallisemman tuntuisen reitin, katson miten joukkue liikkuu ja muutan suunnitelmaa vasta, kun olen saanut tilanteesta vähän paremman käsityksen. Tämä on pieni mutta käytännöllinen tapa päästä mukaan ilman, että suuri taistelukenttä tuntuu heti kaoottiselta.

Toinen hyödyllinen rutiini on päättää etukäteen, milloin lopetan. Jos huomaan pelaavani väsyneenä tai turhautuvani siihen, etten vielä osaa lukea taistelua, pidän tauon sen sijaan, että yrittäisin pakottaa seuraavan ottelun onnistumaan. Polyfieldin uudelleen pelattavuus syntyy minulle juuri siitä, että edellinen yritys jättää yhden konkreettisen asian kokeiltavaksi seuraavalla kerralla. Se ei vaadi suurta suunnitelmaa: pieni oivallus reitistä tai omasta ajoituksesta riittää syyksi palata.

Kun ottelu päättyy ja uusi alkaa

Toiminnan palkinto ei ole minulle vain voitto. Hyvä ottelu voi päättyä siihen, että opin, missä en kannata edetä yksin, tai löydän tavan pysyä paremmin mukana joukkueen liikkeessä. Tällainen palaute tekee seuraavasta yrityksestä tarkoituksellisemman: en vain paina uudelleen peliin, vaan testaan uutta reittiä tai rauhallisempaa ajoitusta. Toisaalta jos haluan jokaisesta pelisessiosta selvän henkilökohtaisen palkinnon, pitkän tarinan tai näkyvän etenemisjärjestelmän, tämä silmukka voi tuntua ohuelta.

Minusta pelin paras rytmi on toiminta, pieni oppi ja uusi yritys. Ottelu nollaa tilanteen, mutta pelaajana voin ottaa siitä mukaani jotakin: paremman käsityksen kentästä, varovaisemman lähestymisen tai rohkeuden kokeilla toista pelityyliä. Juuri tässä on myös raja. Jos samaan taisteluun palaaminen alkaa tuntua toistolta eikä uusilta mahdollisuuksilta, ei ole syytä väkisin jatkaa. Polyfield toimii parhaiten, kun minua kiinnostaa itse joukkuekamppailu, ei vain lopputuloksen kerääminen.

Kannattaako Polyfield ladata?

Kaiken kaikkiaan, Polyfield on erinomainen valinta kaikille, jotka etsivät hauskaa ja mukaansatempaavaa moninpelikokemusta. Sen yhdistelmä retrotyylistä grafiikkaa ja nykyaikaista pelimekaniikkaa tekee siitä ainutlaatuisen ja viihdyttävän. Jos etsit peliä, jossa voit sekä rentoutua että haastaa itsesi, tämä on sinulle.

Käy lataamassa Polyfield ja sukella värikkääseen taistelumaailmaan. Uskon, että tulet nauttimaan siitä yhtä paljon kuin minä!